Harkova on Kiovan jälkeen suurin kaupunki Ukrainassa. Ainakin ennen sotaa se oli lähes puolentoista miljoonan asukasluvullaan yli kaksi kertaa Helsingin kokoinen – Prahan, Münchenin ja Barcelonan luokkaa. Harkovassa on hyvät kouluttautumismahdollisuudet ja paljon erilaista teollisuutta. Siellä tehdään muun muassa traktoreita, lentokoneita, panssarivaunuja, turbiineja, televisioita, kameroita, lääkkeitä ja kosmetiikkaa. Kenties juuri tämän vuoksi myös liikenneyhteydet ovat varsin hyvät. Venäjälle sieltä ajaa alle tunnissa ja valtaosa harkovalaisista on venäjänkielisiä.
Sosiologi Dmytro Zaiets oppilaineen on tutkinut Harkovan sielukkaita paikkoja. Zaiets on poiminut käsityksen sielukkaista paikoista norjalaisarkkitehti Christian Norberg-Schulzilta (1976), joka on tutkinut julkisten paikkojen tilaa ja tunnelmaa. Norberg-Schulzin mukaan kaupungin kulttipaikat saattavat näyttää samalta kuin muutkin paikat, mutta ne erottaa muista niiden erityisen auran vuoksi, jota voisi kutsua sieluksi. Sielukkaiden paikkojen ilmapiirissä tuntuu mahdolliselta kokea ystävällisyyttä, osallisuutta ja yhteyttä tuntemattomien kanssa. (Zaiets 2020, 220.) Jos olet samanlainen kuin Valtakunnansosiologi, mietit jo, mitä tällaisia sielukkaita paikkoja omasta kotikunnastasi löytyy.
Ennen kuin Venäjä aloitti nykyisen laajan hyökkäyssodan Zaiets järjesti Harkovan arkkitehtuurikoulussa kurssin, jossa hän pyysi opiskelijoita miettimään, mikä tekee jostain paikasta sielukkaan. Tätä voisi Zaietsin mukaan lähestyä niin kuin ukrainalaiset sosiologit Liubov Apostolova-Sossa ja Alirza Mamedov (2017) paikkojen menneisyyden kautta, ja siten sielukkaat paikat löytyisivät lähinnä Harkovan historiallisesta keskustasta. Tutkimus haluttiin kuitenkin ulottaa myös muihin kaupunginosiin, joten avuksi otettiin yhdysvaltalaisen sosiologin Sharon Zukinin (2010) autenttisten paikkojen käsite. Aitous ei liity vain johonkin menneeseen, vaan se voi yhtä hyvin viitata johonkin ainutlaatuiseen ja omaperäiseen nykyaikaisessa kaupunkimaisemassa. (Zaiets 2020, 220–221.)
Opiskelijoiden löytämiä sielukkaita paikkoja Zaiets luonnehtii kodikkaiksi ja turvallisiksi rajatuiksi paikoiksi. Ne olivat kahviloita ja baareja sekä rappukäytävän, pihan ja huoltoaseman kaltaisia kauttakulkupaikkoja. Ne ikään kuin suojasivat ulkopuoliselta maailmalta. Niissä ihmiset saattoivat tavata esimerkiksi ystäviään tai muita lasten vanhempia ja tuntea, että voivat olla omia itseään kaikkine puutteineenkin. Nämä paikat tarjosivat harkovalaisille myös tilan selviytyä ja suojautua ympäristön jännittyneeltä poliittiselta ilmapiiriltä. Sielukkaissa paikoissa ei havainnoitu pelkästään niiden sisustusta sellaisenaan, vaan ne muistuttivat paikoista, joihin kaivataan takaisin. (Zaiets 2020, 222–223, 226, 229.)
Esimerkiksi Starik Hem oli kirjailija Ernest Hemingwaylle omistettu nuorten taiteilijoiden suosima baari. Siellä kävijät kokivat kuulumista, turvaa ja välittämistä. Zaietsin mukaan paikkaa havainnoinut opiskelija nimeltään Iuliia Kolesnikova kuvaili, miten henkilökunnan epämuodollisuus tarttui asiakkaisiin ja ihmiset aina ilahtuivat toistensa näkemisestä. Jos joku sammui juotuaan liikaa, hänen päänsä alle ujutettiin tyyny ja hänet peiteltiin viltillä, ja lopuksi hänet vielä huolehdittiin kotiinsa. Asiakkaat halusivat tulla Starik Hemiin yhä uudelleen, koska se alkoi tuntua kodilta, jonka perheeseen he kuuluivat. (Zaiets 2020, 226, 239.)
Keväällä 2022 Venäjän joukot tykittivät Harkovaa ankarasti jo kaupungin laitamilta. Venäjä ei kuitenkaan onnistunut paikkakuntaa saartamaan saati valtaamaan, vaan Ukraina painoi vastustajansa takaisin rajan taakse. Venäjä silti kohdistaa Harkovaan edelleen ohjusiskuja. (Mäkeläinen 2023.) Kaupunginjohtaja Igor Terekhovin mukaan neljännes Harkovan rakennuksista on tuhoutunut (Peltonen 2022).
Valtakunnansosiologilla ei ole tietoa siitä, mitä tänä päivänä kuuluu kaikille Zaietsin kurssilla tutkituille Harkovan sielukkaille paikoille, kuten Bourbon-kahvilalle tai Osvitianska-nimisellä kadulla sijaitsevalle huoltoasemalle, mutta Starik Hem on kokonaan tuhoutunut (Wright 2022). Myös Harkovan arkkitehtuurikoulu on muuttanut väliaikaisesti Kiovaan jouduttuaan osittain pommitetuksi (Peltonen 2022).
Valtakunnansosiologin seuraava kirjoitus kulkeekin Harkovan raunioissa.
Lähteet
Apostolova-Sossa, Liubov & Alirza Mamedov (2017): “Humanizatsiia publichnoho prostoru istorychnykh mists’, chy iak zberehty dukh mistsia.” (Ne)zadovolennia publichnymy prostoramy 3, 243–255.
Norberg-Schulz, Christian (1976): “Phenomenon of Place.” Architectural Association Quarterly 4, 3–10.
Zaiets, Dmytro (2020): “Kharkiv’s Soulful Places: An Artistic Research”. East/West Journal of Ukrainian Studies 7:1, 219–240.
Zukin, Sharon (2010): The Naked City: The Death and Life of Authentic Urban Places. Oxford UP.